Kaikki muuttuu.

Hitaasti tragedia hiipi elämäämme. Kaksi vuotta muuttomme jälkeen kävi selväksi, että äiti ei käykään naapurin luona hyvän juoruseuran takia, vaan huumeiden takia. Heitä oli kolme ja he tapasivat päivittäin, vetivät nappia ja joivat viiniä kun lapset oli koulussa. Äiti sanoi aina olevansa naapurin luona illatkin, mutta myöhemmin selvisi, että hän oikeasti kävi La Colonian toisella laidalla, sillä pahamaineisimmalla puolella, josta sai helposti ostettua huumeita joita hän sitten tarjoili muille naisille. Naisilla oli katsokaas jonkinlainen nyytäri-meininki ja aina viikottain huumeita tarjoili eri nainen. Äiti onnistui pitämään asian salassa yllättävän kauan. Tai sitten kukaan meidän perheestä ei halunnut myöntää huomaavansa mitä oli tapahtumassa ja alitajuisesti vältti koko asiaa.

Siskostani huomasin että hän alkoi oireilla, ei viihtynyt kotona, riiteli paljon vanhempieni kanssa ja teki kaiken oman päänsä mukaan. Minua alkoi ahdistaa kodin negatiivinen ilmapiiri, ja vaikka kuinka yritin toimia neuvottelijana siskoni ja vanhempieni välillä, niin lopulta sain aina huudot itse niskaani koska työnsin nenäni muiden asioihin.

Kun iskä lopulta hyväksyi faktan että äidistä oli tullut narkkari, hän yritti puhua äidille järkeä. Turhaan. Järkyttävän ison riidan jälkeen äiti pakkasi tavaransa ja muutti naapurin luo asumaan. Iskä yritti parhaansa mukaan elää surun kanssa ja teki sen takia töitä tuplasti enemmän kun aikaisemmin, jättäen siskoni ja minut melkeimpä kokonaan oman onnemme nojaan. Sisko oli asiasta superiloinen! Kukaan ei nipottanut kotiintulo-ajoista, ei valittanut kun hän skippasi koulua, ei huutanut kun hän tuli kotiin kaatokännissä eikä näyttänyt välittävän muutenkaan millään tavalla. Nuorimpana minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia pitää perhettä kasassa ja leikkiä siskolleni vanhempaa, yrittää lohduttaa isääni, auttaa äitiäni ja elää kaiken lisäksi vielä normaalia teinielämää...

Lopulta linnoittauduin kokonaan kotiin, en käynyt muuta kun koulussa ja sieltä aina suoraan kotiin. Pelkäsin, että jos lähdin jonnekkin koulun jälkeen siskoni saattoi tehdä jotain typerää tai isäni saattoi tarvita apuani, joten luulin että autoin perhettä olemalla mahdollisimman paljon kotona. Suurimmaksi osaksi yksin.

Tästä syystä aloin huomata kun keittiön roskiskaappiin alkoi kerääntyä viinipulloja. Pidin uusista pulloista tarkkaa lukua ja yritin keksiä tavan millä ottaa asian puheeksi iskän kanssa. Pelkäsin että jos sanon asiasta jotain hänkin lähtee kuten äiti. Oli muutenkin ahdistavaa elää kaksi taloa äidin uudesta "kodista" näkemättä häntä ikinä. Mietin aina, että kun pulloja oli 20 niin puhun iskälle. Kun niitä sitten oli se 20, en uskaltanukaan ja päätin että sitten kun niitä on 50 jne. Lopulta en kuitenkaan uskaltanut vaan pidin kirjaa pulloista, enkä tehnyt muuta. En tiedä millä tavalla tämä asiaa muka auttoi. En kuitenkaan uskaltanut itse ottaa sitä puheeksi.

Äidin asuttua noin kuukauden naapurin luona hän eräänä iltana tuli kotiin. Iskä käski minut ja siskoni huoneisiimme ja vanhemmat menivät takapihalle juttelemaan. Tunteeni olivat niin sekavat! Halusin niin paljon että äiti tulisi kotiin! Samalla näin miten paljon hän oli muuttunut ja pelkäsin häntä. Hän ei ollut enää sama tuttu äiti. Pelkäsin myös mitä tapahtuisi kun äiti saa tietää iskän juomisesta.

Äiti kuitenkin muutti kotiin sinä iltana eikä hänen tai iskän ongelmista ikinä puhuttu. Ne vaan unohdettiin. Tai leikittiin että unohdettiin. Jatkoin kuitenkin pullojen laskemista ja ne vaan lisääntyi koko ajan. Suutuspäissäni heitin kaikki pullot roskiin. Sen jälkeen iskän pulloja ei enää ilmestynyt roskiskaappiin. Hän kai arvasi että olin laskenut niistä paljonko hän joi...

Perheemme ei ollut enää perhe. Se koostui nyt neljästä ihmisestä jotka eivät halunneet olla toistensa kanssa tekemisissä. Äiti kävi naapurin naisen luona aina kun pystyi. Iskä oli aina töissä. Sisko oli aina kavereiden kanssa ulkona. Minä olin aina yksin kotona ja toivoin kaikkien olevan kunnossa. Koska ilman heitä en tienyt mitä tehdä. Halusin niin paljon että kaikki olisi taas kunnossa. Kaikki olisi normaalisti. Kaikki rakastaisi toisiaan. Että olisimme perhe ja lähtisimme kauas pois kaikesta pahasta. Tästä kauheasta paikasta joka pilasi perheeni.