Alkuhuumaan ihanuus

Aloitetaan alusta. Vuonna 2006 isäni sai työpaikan Oxnardin lähistöltä Californiassa. Joten koko perheemme, vanhempani, siskoni ja minä pakkasimme tavaramme ja muutimme Amerikkaan. Oli tietenkin haikeata jättää kaverit Suomeen, olisin itse juuri aloittanut lukion, mutta koska olimme jo Suomessa muuttanut monta kertaa, Savonlinnasta Jyväskylään, Jyväskylästä Tampereelle, niin kaverit Tampereella olin tuntenut vasta pari vuotta eikä minulla Suomessa ketään sydänystävää ollutkaan. Saavuimme Oxnardiin, tuttavallisemmin "The Nard" eli Nardiin loppukesästä ja ihastuimme heti! Oli aurinkoa, rantoja, palmuja ja upeita taloja! Ihmiset olivat mukavia ja hyvin kiinnostuneita Suomesta ja meistä "muukalaisista" :)

Isäni työpaikka järjesti meille upean vuokra-asunnon keskeltä Oxnardia, La Colonian kaupunginosasta. itse kaupunginosa ei ollut niitä parhaita mahdollisia, esimerkiksi jengiläisiä alueelta löytyi paljon, mutta me asuimme aivan La Colonian rajalla jossa oli rauhallista.  Aloitimme siskoni kanssa Pacifica High Schoolissa ja saimme heti paljon uusia ystäviä. Nopeasti huomasimme kuitenkin, että Amerikassa kaikki ovat kilttejä ja avuliaita, mutta kun uutudenviehätys häviää, vain pari ihmistä oikeasti jää ystäviksi. Tämä harmitti tietenkin, koska luulin saaneeni paljon uusia ystäviä. Noh, olihan meillä aina toisemme. Harrastusten kautta saimme myös lisää kavereita nopeasti.

Bileet Amerikassa ei oikeasti kylläkään ole niin kuin OC:ssa, ehkä siksi, että suurin osa kavereistamme ei ollut mitään himorikkaita, vaan normaaleja teinejä. Ensinnäkin juominen Amerikassa on miltei mahdotonta alaikäisiltä, ja ikäraja täällä on 21 vuotta (eli olen nyt vuoden ollut aikuinen jee!) joten bileet olivat aika rauhallisia. Enemmän hengailtiin vain kavereiden kanssa kaupungilla ja käytiin leffassa jne.

Siskoni oli minua vuoden vanhempi, ja hän alkoikin nopeasti hengailla vähän vanhempien oppilaiden kanssa. Heidän bileissä oli aina juotavaa ja usein niitä hankki oppilaiden siskot tai veljet jotka olivat jo collegessa.

Tähän aikaan siskoni ja minä tulimme huonommin ja huonommin toimeen keskenämme, en pitänyt hänen vanhemmista kavereistaan koska ne käyttäytyi kun olisin ollut joku pikkulapsi, ja harmitti että siskoni valitsi heidät eikä halunnut enää olla yhtä paljon minun kanssani.

Löysin kuitenkin nopeasti hyviä ystäviä itsekin, eikä minua enää harmittanut että siskollani oli omia ystäviä.

Vanhempani näytti myös sopeutuvan hyvin uuteen elämäänsä. Iskä toisaalta teki hyvin pitkiä työpäiviä, mutta en oikeastaan miettinyt sitä sen kummemmin. Äiti oli suurimman osan ajasta kotona (hän ei tehnyt Amerikassa töitä) ja iltaisin hengaili usein jonkun naapurin luona juoruilemassa.

Tällaista se meidän normaali elämä Amerikassa oli aluksi. Nyt kun mietin elämäämme taaksepäin, niin en kyllä vielä tässä vaiheessa mitenkään pystynyt arvaamaan mitä tulevaisuus toi tullessaan. Olen ikuisesti yrittänyt miettiä, että olisinko voinut jotenkin muuttaa tapahtumia tekemällä jotain toisin. Ehkä vielä joskus saan vastauksen siihen kysymykseen.

Kuvat weheartit.com