Paha maa, paha ihminen

Inhosin koko maata. Koko typeraa ylitseystavallista maata jossa naapurit esittivat olevansa parhaita ystavia, mutta kun oli kavellyt heidan ohitseen kuiskuttelivat selkiemme takana pahoja tarinoitaan. Kaikkialla toitotettiin miten mahtavaa maa Amerikka on. Kuinka upeaa on asua tassa maailman parhaassa maassa. Miten kaikki unelmat toteutuvat ja elama ei ole missaan parempaa. Vitut sanon mina.

Olen asunut elamani aikana kolmessa maassa. Tietenkin kotimaassani Suomessa. Sen lisaksi myos Italiassa vuoden. Olin vasta neljan vanha enka kaynyt siella koulua enka muutenkaan muista ajasta siella kauhean paljon. Naapurin tadilla oli kaksi lihavaa kissaa jotka ottivat aurinkoa ylakerran ikkunassa. Pihassamme kasvoi sitruunapuu. Viihdyin siella. Amerikka oli taysin painvastainen maa. Kerran se tuntui unelmalta, mutta lopulta inhosin kaikkea. Inhosin hullua patriotismia, inhosin ystavallisia ihmisia, inhosin jopa ikuista auringonpaistetta. Teki mieli huutaa etta ei tama saa voi olla taydellista kun ei mikaan muukaan ole!!

Vihasin kaikkea. Olin aina ollut iloinen tytto mutta Amerikka muutti minut kyyniseksi elamanvihaajaksi. Paatin haistattaa maailmalle ja lopettaa kaiken murehtimisen. Jos kerran inhosin kaikkea, niin valiako silla?! Olin niin taynna vihaa elamaa kohtaan etta en osannut enaa valittaa perheestani. Ajattelin vain etta ilman heita olisin paljon onnellisempi. Myos itsesuojeluvaistoni havisi kokonaan. Kun millaan ei ollut enaa valia niin ihminen unohtaa olevansa kuolevainen. Tuntuu vain silta ettei mikaan koske itseaan. Saatoin kavella pitkin moottoritieta keskella yota edes katsomatta tuleeko autoja. Kavelin vaarallisten alueiden lapi miettimatta ollenkaan mita voisi tapahtua. Taisin uhkua niin paljon vihaa ettei kukaan uskaltanut minua lahestya kuitenkaan.

Muutuin taysin. Kavin kylla viela koulua, olin vielakin hiljaa, mutta en enaa nakymaton. Olin vihainen. Olin pelottava. Olin hiljaa mutta uhkuin vihaa ja opettajat paasivat helpommalla kun he eivat hairinneet minua. Kukaan ei uskaltanut tulla puhumaan minulle koska kuka tahansa tuli minun lahelleni tuijotin heita niin vihasesti etta he kaantyivat pois. Lopetin perheelleni puhumisen kokonaan. Kotona lukitsin itseni huoneeseeni, soin huoneessani, katsoin tvta huoneessani, tein laksyni huoneessani. Tulin ulos ainoastaan kun kavin pesulla, wcssa tai jaakaapilla. Pari kuukautta jatkoin tata vihaa. En valittanyt enaa iskan juomisesta. En valittanyt aidin huumeongelmista. En valittanyt siskoni kapinoimisesta silla olin liian kiireinen oman kapinoimiseni kanssa. Vihasin kaikkea ja kaikkia. Tuntui kuin maailmassa oli vain mina. Me against the world.

(Pyydan anteeksi a/o-pisteiden puuttumista, en kirjoita omalla koneella.)