Here I am!

Täällä taas! Luultavasti kaikki ne vähäisetkin lukijat mitä aikaisemmin oli on kaikonnut, mutta kirjoitanpa kuitenkin varmuuden vuoksi :) Mihin jäinkään, ainiin, eli retreatin jälkeen tyhjennettiin siskorakkaani huone, muutettiin ja alettiin elää normaalia elämää. Nardissa tuli taas kiva paikka asua, vietin iltapäivät koululla cheer-kavereiden kanssa, viikonloput hengailin heidän kanssa rannalla ja silti löysin aikaa vielä vanhemmilleni. Välillä nauratti että minä, entinen angstaava teinityttö joka vihasi vanhempiaan tykkäsi viettää viikonloppuiltoja heidän kanssa :D Jatkettiin isän kanssa siskoni ja mun traditiota kokeilla kaikkia valmisleipomisia ja tehtiin melkein joka sunnuntai-ilta jotai lisää-vain-vesi-kakkuja tai cupcakeja tai keksejä :)

Tuntui hyvältä elää Jenkeissä ja ensimmäistä kertaa ikinä mietin Jenkkeihin jäämistä pysyvästi. Pitkästä aikaa mietin tulevaisuuttani enkä vaan takertunut menneisyyteen. Tottakai mulla oli huonoja päiviä jolloin itkin tuntikausia ja inhosin maailmaan ja ikävöin siskoani, mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan aloin _oikeasti_ miettimään mitä haluaisin elämälläni tehdä. Sama firma joka järjesti meille meidän perhe retreatin järjesti myös nuorille future retreateja jossa käytiin läpi toiveita ja unelmia ja miten niitä voi saavuttaa. Olin ihan myyty! Näitä retreateja pitäisi saada Suomeenkin! Vanhempani suostuivat lähettää minut future retreatiin ja olin innosta soikeana! Tällä kertaa reissu vei mut New Mexicoon, Albuquerquen lähelle sellaseen state forestiin jossa asuttiin mökeissä, vähän niinkun the Parent Trapin kesäleirillä :D Näköalat oli upeita, meitä oli 20 nuorta, puolet tyttöjä ja puolet poikia ja siellä me sitten käytiin läpi elämää ja tulevaisuutta ja minkälaisia opintoja kannattaa valita jne.

Tajusin aika nopeasti siellä (tehtiin varmaan satoja sellasia Mikä työ sopii sinulle testejä!!) että sosiaali-alalle haluun. Haluun auttaa muita ja meidän retreat leadereiden mielestä se on tosi normaalia sellasille jotka on käyny läpi vaikeita asioita elämänsä aikana. Mietin jo oikeesti että pitäis alkaa tuoda näitä Retreateja Suomeen! Mut Suomalaiset on niin blah... Ei ne innostu tällasista :) Jenkeissä kaikki on niin avoimia tuntemattomille että sen takia on ihan normaalia tulla tuntemattomien kanssa mökkeilemään ja juttelee syvällisiä.

Anyways, cheerleadingista ollaan oltu täällä blogin puolella tosi kiinnostuneita niin ajattelin siitä vielä sanoa pari juttua. Ensinnäkin, käytiin kavereiden kanssa Floridassa kattomassa tän vuoden ICU-kisat. Nehän ei oo Jenkeissä kovin erikoiset kisat, esim yliopistojen väliset kisat on paljon suositumpia ja kovempitasoisia, mutta oli tosi tosi kiva nähdä suomalaisia cheerleadereita in action ja heillähän meni superhyvin! Oli kivaa olla suomalaisena kattomassa kisoja! :) Pääsin myös nopeasti tapaamaan Gorillaz-joukkueen Venlaa ja Mijaa ja paria muuta tyttöä ja kaikki vaikutti tosi ihanilta :) Mulla meni pupu pöksyyn enkä uskaltanu sanoa että oon Suomesta kun niin nolotti että tiesin niin vähän Suomalaisesta cheerleadingista heh... :/

Tapasin muuten tänä vuonna myös Greensboro Coliseumissa itse Maddie Gardnerin ja täytyy sanoa että huhhuh! Aivan upea mimmi! Tyttö oli tosi sulonen ja kiltti ja juteltiin aika kauankin green roomissa :) Päästiin jopa yhteiskuvaan parin mun kaverin kanssa :) Maddie Gardner on täällä Jenkeissä melkein kuin julkksicheerleader, sen verran nättejä temppuja on tuo tyttö vetänyt, että hänet tunnetaan jo aika lailla kaikkialla. Onko Maddie tunnettu myös Suomessa? :) Jos ette oo hänestä kuullu, niin etsikää vaikka pari videota Youtubesta :) Siinä on kyllä skillful cheerleader jos joku :)

Tällä kertaa en saanut laitettua tekstiin mitään kuvia kun kirjoittelen iPadilla ja tällä tuo kuvien etsiminen WeHeartitista on aika hemmetin vaikeata ja työlästä :) Mutta seuraavalla kerralla sitten! Stay tuned ;)